|
|
Pohjois-Pohjanmaalta Haapavedeltä kotoisin oleva Ari Hermanni Heinonen on yksi
Suomen monipuolisimmista, ehkä jopa monipuolisin keikkamies ja viihdyttäjä.
Juontaja, trubaduuri, humoristi, laulusolisti, lauluntekijä, matkaisäntä.
Ari
Hermanni panee esiintyessään peliin koko hymyilevän ja hyväntuulisen
persoonansa. Joskus on suorastaan pakko ottaa kantaa, mutta silloinkin vain
asioihin. Henkilökohtaisiin ominaisuuksiin viihdyttäjä ei puutu eikä myöskään
suvaitse niillä viihteen nimissä tehtävää pilkkaa.
Lauluohjelmistosta löytyy sanoiksi ja säveliksi puettua omakohtaisesti koettua,
häävalsseja, lämpimiä tunnelmapaloja sekä reippaita ralleja vanhojen mestarien
hengessä. Tuotteliaan ja persoonallisen lauluntekijän ohjelmistoa ovat niin
ikään rikastuttaneet savonlinnalaiset säveltäjät Seppo Seilonen, Timo Hämäläinen
ja Ensio Immonen sekä sanoittaja Tauno Kautonen, sanataiteen mestari
Enonkoskelta.
Laulunaiheita ja korviinsa kantautuneita ikiviisauksia viestittelevät
gsm-tekstiviestien välityksellä monet verbaaliakrobaattiystävät ympäri Suomen.
Riimittelevä rekkakuski Vesa Antero Salmu, kämppäkaveri bussikuskikurssilla
parikymmentä vuotta sitten. Valtion Vanikkamurskaamolla luutnanttina leipänsä
ansaitseva herramajuri Lappalainen. Peukaloton Penttinen Vantaan Korsosta,
kalakaveri ja kiinteistöhuoltomiesten aatelistoa.
Laulun aiheita on maailma tulvillaan. Ne on vain poimittava talteen. Laulu
syntyi siitäkin Peukalottoman Penttisen kuolemattomasta viisaudesta jonka mies
lausui kerran Ilomantsin Nuorajärvellä kun muikunpyynnin lomassa pohdittiin
elämän koukeroita:
- Kun riemun muistaa niin tuskan kestää!
Lauluksi päätyi myös muusikkoystävä Tapsa Siimeksen lentävä lause ”Tehdään niin
kuin linnassa sovittiin”. Se on nyt Cotoa Boys –duon tunnussävel. Cotoa Boys on
Tapsan ja Arin pystyyn polkaisema Kaiken Kansan Terapiaorkesteri joka ei soita
nuoteista. Ainoastaan rahasta!
Kielellistä lahjakkuutta ja ympäristön tarkkailun taitoa ovat elämänikäisen
ystävyyden kautta valmentaneet haapavetiset arkipäivän humoristit Unto Näätänen
ja korstnapühkija Toivo Heikkilä. Heiltä Ari Hermanni lainasi oman
sanoittajanimimerkkinsä Topi ja Unto.
Monet laulut ja keikkaohjelmistoideat ovat syntyneet kotiseudulla Haapavedellä
isän ja äidin luona käydessä. Vanhassa poikamiesboksissa kotisaunan lämpenemistä
odotellessa ja selatessa yli 20 vuotta vanhoja laulutekstejä ja äidin
arkistoimia lehtileikkeitä ajalta jolloin viihdyttäminen oli vielä harrastus.
Isä ja äiti kannustivat kansakouluikäistä poikaa monin tavoin eteenpäin
viihdyttäjän uralla ja kyyditsivät esiintymään hirvipeijaisiin ja pikkujouluihin
talvisin. Kesäisin nuori viihdyttäjänalku taittoi keikkamatkat isän vanhalla
mopedilla haitari mopon tarakalla. Isä remontoi kulkupeliä hiki hatussa.
Samainen mopedi seisoi siihen mennessä lukemattomat kerrat puolen kilometrin
päässä Eino Laukan porraspielessä nuoren miehen opetellessa soittamaan haitaria.
Eikka nosti ensimmäisen kerran haitarin Arin syliin ja opetti alkeet. Siitä
alkoi aikuisiässä ammatiksi muuttunut soittoharrastus.
Vuosien kuluessa on instrumentti vaihtunut kitaraksi. Mutta Ari Hermannilla on
edelleen tallella kolmirivinen haitari jolla hän teki ensimmäiset keikkansa.
Siellä se on säilössä kotimökillä Haavapeden Humalojalla mistä keikkamies
maailmalle lähti. Oppi-isälleen Eino Laukalle Ari Hermanni sävelsi laulun
”Terveisiä Eikalle”.
Ari Hermannin kaapissa on kaksi pokaalia valtakunnallisista viihdealan
kilpailuista. Vuoden 2000 Viihdyttäjä –titteli Hymyä huuleen –kilpailusta
vuodelta 1996 sekä humppalaulun SM-pronssi Joensuun humppamarkkinoilta vuodelta
1998. Kilpailukappaleena oli Reino Markkulan humppa Nostajaiset.
Ari Hermanni esiintyy säveltäjänä ja sanoittajana vuonna 2003 ilmestyneessä
metsäväen lauluperinnettä esittelevässä kirjassa ”Ja pokasaha soi”. Kappale
Pihkaturistin toive on haikeansävyinen laulelma eläkkeelle siirtyneen
puutavara-autoilijan muisteloista.
Maaliskuussa 2004 Ari Hermanni oli tähänastisen uransa pisimmällä keikalla.
Matkaisäntänä Seura –lehden juhlavuoden matkalla Vietnamissa. Kaksiviikkoinen
Kaakkois-Aasian auringon alla piti sisällään ikimuistoisia illanviettoja ja
monenlaista hauskanpitoa yhdessä iloisten seuramatkalaisten kanssa. Kaukana
käytiin, paljon nähtiin, rusketuttiin ja palattiin kotiin tuliaisina mukavia
muistoja ja aiheita uusiin lauluihin.
|
|