Monitoimiviihdyttäjä lähikuvassa

 
 

Pohjois-Pohjanmaalta Haapavedeltä kotoisin oleva Ari Hermanni Heinonen on yksi Suomen monipuolisimmista, ehkä jopa monipuolisin keikkamies ja viihdyttäjä. Juontaja, trubaduuri, humoristi, laulusolisti, lauluntekijä, matkaisäntä.

Ari Hermanni panee esiintyessään peliin koko hymyilevän ja hyväntuulisen persoonansa. Joskus on suorastaan pakko ottaa kantaa, mutta silloinkin vain asioihin. Henkilökohtaisiin ominaisuuksiin viihdyttäjä ei puutu eikä myöskään suvaitse niillä viihteen nimissä tehtävää pilkkaa.

Lauluohjelmistosta löytyy sanoiksi ja säveliksi puettua omakohtaisesti koettua, häävalsseja, lämpimiä tunnelmapaloja sekä reippaita ralleja vanhojen mestarien hengessä. Tuotteliaan ja persoonallisen lauluntekijän ohjelmistoa ovat niin ikään rikastuttaneet savonlinnalaiset säveltäjät Seppo Seilonen, Timo Hämäläinen ja Ensio Immonen sekä sanoittaja Tauno Kautonen, sanataiteen mestari Enonkoskelta.


Laulunaiheita ja korviinsa kantautuneita ikiviisauksia viestittelevät gsm-tekstiviestien välityksellä monet verbaaliakrobaattiystävät ympäri Suomen. Riimittelevä rekkakuski Vesa Antero Salmu, kämppäkaveri bussikuskikurssilla parikymmentä vuotta sitten. Valtion Vanikkamurskaamolla luutnanttina leipänsä ansaitseva herramajuri Lappalainen. Peukaloton Penttinen Vantaan Korsosta, kalakaveri ja kiinteistöhuoltomiesten aatelistoa.

Laulun aiheita on maailma tulvillaan. Ne on vain poimittava talteen. Laulu syntyi siitäkin Peukalottoman Penttisen kuolemattomasta viisaudesta jonka mies lausui kerran Ilomantsin Nuorajärvellä kun muikunpyynnin lomassa pohdittiin elämän koukeroita:

- Kun riemun muistaa niin tuskan kestää!

Lauluksi päätyi myös muusikkoystävä Tapsa Siimeksen lentävä lause ”Tehdään niin kuin linnassa sovittiin”. Se on nyt Cotoa Boys –duon tunnussävel. Cotoa Boys on Tapsan ja Arin pystyyn polkaisema Kaiken Kansan Terapiaorkesteri joka ei soita nuoteista. Ainoastaan rahasta!

Kielellistä lahjakkuutta ja ympäristön tarkkailun taitoa ovat elämänikäisen ystävyyden kautta valmentaneet haapavetiset arkipäivän humoristit Unto Näätänen ja korstnapühkija Toivo Heikkilä. Heiltä Ari Hermanni lainasi oman sanoittajanimimerkkinsä Topi ja Unto.

Monet laulut ja keikkaohjelmistoideat ovat syntyneet kotiseudulla Haapavedellä isän ja äidin luona käydessä. Vanhassa poikamiesboksissa kotisaunan lämpenemistä odotellessa ja selatessa yli 20 vuotta vanhoja laulutekstejä ja äidin arkistoimia lehtileikkeitä ajalta jolloin viihdyttäminen oli vielä harrastus.

Isä ja äiti kannustivat kansakouluikäistä poikaa monin tavoin eteenpäin viihdyttäjän uralla ja kyyditsivät esiintymään hirvipeijaisiin ja pikkujouluihin talvisin. Kesäisin nuori viihdyttäjänalku taittoi keikkamatkat isän vanhalla mopedilla haitari mopon tarakalla. Isä remontoi kulkupeliä hiki hatussa.

Samainen mopedi seisoi siihen mennessä lukemattomat kerrat puolen kilometrin päässä Eino Laukan porraspielessä nuoren miehen opetellessa soittamaan haitaria. Eikka nosti ensimmäisen kerran haitarin Arin syliin ja opetti alkeet. Siitä alkoi aikuisiässä ammatiksi muuttunut soittoharrastus.

Vuosien kuluessa on instrumentti vaihtunut kitaraksi. Mutta Ari Hermannilla on edelleen tallella kolmirivinen haitari jolla hän teki ensimmäiset keikkansa. Siellä se on säilössä kotimökillä Haavapeden Humalojalla mistä keikkamies maailmalle lähti. Oppi-isälleen Eino Laukalle Ari Hermanni sävelsi laulun ”Terveisiä Eikalle”.

Ari Hermannin kaapissa on kaksi pokaalia valtakunnallisista viihdealan kilpailuista. Vuoden 2000 Viihdyttäjä –titteli Hymyä huuleen –kilpailusta vuodelta 1996 sekä humppalaulun SM-pronssi Joensuun humppamarkkinoilta vuodelta 1998. Kilpailukappaleena oli Reino Markkulan humppa Nostajaiset.

Ari Hermanni esiintyy säveltäjänä ja sanoittajana vuonna 2003 ilmestyneessä metsäväen lauluperinnettä esittelevässä kirjassa ”Ja pokasaha soi”. Kappale Pihkaturistin toive on haikeansävyinen laulelma eläkkeelle siirtyneen puutavara-autoilijan muisteloista.

Maaliskuussa 2004 Ari Hermanni oli tähänastisen uransa pisimmällä keikalla. Matkaisäntänä Seura –lehden juhlavuoden matkalla Vietnamissa. Kaksiviikkoinen Kaakkois-Aasian auringon alla piti sisällään ikimuistoisia illanviettoja ja monenlaista hauskanpitoa yhdessä iloisten seuramatkalaisten kanssa. Kaukana käytiin, paljon nähtiin, rusketuttiin ja palattiin kotiin tuliaisina mukavia muistoja ja aiheita uusiin lauluihin.